se hetki.....

"se hetki, kun tulee hiljaista"...kirjoittaa tyttäreni...
kun tunteet tulevat


kun kaikki on ihan hiljaa,
kun koko maailma nukkuu
ja minä valvon
valvon nukkuvien lasteni unta
valvon kun olen niin täynnä onnea, rauhaa ja rakkautta

kuuntelen nukkuvien lasten hengitystä

katson miten tukka pörröttyy niskasta
posket punertaa ja suu on hiukan auki
tunnen nukkuvan lapsen tuoksun...

se kaikki on minun
se on kaikki mitä minulla on
enkä minä mitään muuta tarvitse

minä rakastan teitä <3

pääsiäinen

tämä pääsiäinen....

ei lapsia, pieniä eikä isoja

ei tipuja eikä muita koristeita

eikä erityistä pääsiäismenuuta.....

mutta "hunajala" (koska hani on hunajaa) on parhaimmillaan auringossa ja keväässä joka vihdoinkin tuntui oivaltavan aikansa.

siispä ensin rentoudutaan; keskustellaan henkeviä tuntitolkulla ja vireeseen päästyä heittäydytään huumorin ja romantiikan ryöpsäyksiin

ja nukutaan oikein urakalla.... 

tehdään puroja pihaan, haravoidaan....miten kuivuneet lehdet pääsee lumen alle?

katkotaan ja kasataan kuivuneita oksia - mistä niitäkin talven aikana tulee?

lapioidaan, tasataan, ja kasataan hiekkaa urautuneelle pihatielle (ei siistiä, eikä miellyttävää)

ja istuskellaan auringossa (hihattomassa ja polvihousuissa) - on kuuma - on melkein kesä!

ja sauna....lempeänlämpöinen pihasauna, pehmeine vesineen....jäähdyttelyt rappusilla tähtiä katsellen ja takaisin hämärään lämpöön...ikäänkuin aika ja elämä olisi vain minua varten

ja pimeän tullen sytytetään kynttilät pihalyhtyihin....pääsiäisen valo ja ylösnousemus...läsnä olleet ja menneet rakkaat....kaikki samaan aikaan tässä

elämä on niinkuin se eletään - hyvä ja rakas - malja sille!

 

 

ekologiaa :))

oppikoulun pääsykokeissa, vuonna 1971, piti kirjoittaa aine...

minun aineeni käsitteli huolta siitä että maailma hukkuu paskaan........

en tietoisesti ollut "luonnonsuojelija" ja vihreitä ei vielä ollut olemassakaan,

silti muistan miten huolissani olin kasvavasta kulutuksesta, kertakäyttötavaroista, jätevuorista,

kaavoituksesta joka pirstoi metsät ja niityt, puiden kaatamisesta jne....

ei minulla ollut monia vaatteita, tavaravuoria, ei suuria toiveita eikä materiaalisia haaveita...

minä haaveilin oikeudenmukaisemmasta maailmasta, missä kaikilla olisi hyvä olla

lapsellisesti, lapsen tavoin, mutta intohimoisesti, valintoja tehden....

tiedostamattomasta tietoisuudesta tuli melkein salaa osa minua....

40 vuotta myöhemmin ymmärrän että kulutusvalintojen tekeminen ja materialismin välttäminen on ohjannut minua koko ajan......

olen kuluttanut yllättävän vähän..

olen ostanut  kaksi pesukonetta, yhden tv:n,  3 imuria,  yhden mikroaaltouunin, kaksi radiota, yhden kameran, kolme puhelinta, yhden silitysraudan, yhden kuivausrummun, kaksi kahvinkeitintä, yhden keittiönpöydän, kolme sohvaa, puolisen tusinaa sänkyjä.....

olen elänyt monia vuosia ilman tv:tä, pesukonetta ja autoa... muutaman vuoden jopa ilman suihkua (pihasauna)

useita vuosia meni niin että minulla oli vain kahdet kengät, yksi takki ja muutama "vaihtopaita"

olen ommellut vanhoista vaatteista ja muista tekstiileistä vaatteita itselleni ja lapsilleni, ottanut vastaan "muiden vanhoja" vaatteita ja tavaroita, hakenut tarvittavat vaihtotoreilta ja kirppiksiltä, roskiksilta ja poistolavoilta...

en ole matkustellut, enkä heittänyt ruokaa pois...

mutta hajuvedestä en ole luopunut, sitä pitää aina olla....ja kirjoja ja koruja rakastan...ja pitkää suihkua tai kylpyä....heikkouteni siis minullakin

kun aluksi oivalsin kulutusvalintani olevan varhaista perua, niin lopuksi oivalsin myös mikä on "auttanut" näissä valinnoissa pysymään.....laiskuus ja köyhyys on tehokasta ekologiaa...

oikeanlaisena yhdistelmänä  :))

koko päivä nojatuolissa

koko päivä lempi tuolissa. 

aamun valo vaihtuu illan hämärään.

kuume tulee ja menee...palelee ja on kuuma...

selkään  sattuu....

nostan jalatkin tuoliin, käännyn sivuttain....

päätä koskee niin että ote ajasta herpoaa....kello on 7.40, sitten 15.54 ja seuraavaksi 20.30....

aivastuttaa ja kurkku tuntuu paksulta...ääni on tukkoinen

jäseniä särkee....

päätän olla ajattelematta, laitan silmät kiinni ja yritän torkkua....

kunhan lapsilla olisi kaikki ok....

mistä tämäkin tulee - huoli aikuisista ihmisistä? minähän tässä olen kipeä

ja minäkin pelkässä flunsassa....

ykskaks mieleen tunkee ajatuksia lasten voinnista ja kuulumisista...

hyvinhän ne pärjää, minun vaan pitää taas...

kun yksikin asia on vinkasallaan saan syyn huolehtia.....

 

ärtymys tekemättä jäävistä töistä...eipä iske laiskotellessa, miten sitten nyt?

kaikenlaista kiusaa...mikä idea flunssassa oikein on? mihin sitä tarvitaan?

oliko tässä nyt joku syvällisempi syy "pysähtyä"? 

tarkastaa asennetta? tai suhtautumista?

pitikö minun olla ajattelematta?

särkylääkettä ja vihreää teetä...

vakuutan itselleni että kaikki on ok...

puhun lasten kanssa puhelimessa....

ehkä vietän yönkin tässä tuolissa, 

päätän olla ajattelematta, laitan silmät kiinni ja yritän torkkua