ennätys

on yritetty olla loukkaamatta,
satuttamatta tarkoituksella toisiamme,
on päätetty hyväksyä arjen harmit
ollaan oltu näin
kauemmin kuin koskaan aikaisemmin

kuin koskaan

naiviltahan se kuulostaa, turhalta sanahelinältä, mutta kun se nyt sattuu olemaan totta

enemmän yhteisiä hetkiä, päiviä, aikoja
enemmän hyväksyntää ja ystävyyttä
enemmän luottamusta
enemmän läsnäoloa ja tilaa


tässä suhteessa  ollaan ihmisiä

tavallisia...tai oikeastaan "omanlaisia"
inhimillisiä, vahvoja ja joskus heikkojakin, itsepäisiä, kiivaita, huumorintajuisia,
varmoja ja silti erehtyväisiä...

hyvin samanlaisia vaikkakin ihan omanlaisia

tässäkään suhteessa
ei aina aurinko paista

joskus aamukahvi termarissa on vain aamukahvia termarissa
mutta kertoo se silloinkin paikan elämässä, sydämessä, tässä talossa

ja joinakin päivinä elämä vaan on niin hyvää...

sanaton

joskus tekee niin kipeää ettei voi edes sanoa
puhuminenkin satuttaa
satuttaa tavalla joka salpaa hengityksen
ja estää katsomasta silmiin


kivi asettuu sydämeen, eikä enää sieltä lähde...
saattaa koteloitua, muttei lakkaa tuntumasta...

raskain sydämin - sanotaan

mitä sitten kun on sydän täynnä?

miten sitä rakastaa, kun ei saata katsoa silmiin
miten kohtaa sanoitta, koskettamatta, olematta oma itsensä?