kevät

tätä kevättä, mitään kevättä, minä en jaksa.

en jaksa, en jaksa, en jaksa!

en kestä aurinkoa, en loskaa, en kylmää enkä viiltävää tuulta!

en jaksa miettiä oikeita vaatteita, en kahlata ja liukastella nilkat solmussa ja selkä vinkuen.

en jaksa odottaa ja pettyä, en vakuuttaa itselleni että kyllä se kesä tulee.

kevät nitistää minut, saa raivon valtaan, tappaa sietokyvyn ja kärsivällisyyden, muistuttaa kaikista ikävistä, masentavista, pahoista ja inhottavista asioista.kevät kääntää minussa esille pimeän ja synkän, kyynisen ja armottoman...

kevät tekee minusta vieraan... 

yhtään parempaa kevättä en muista,

en yhtään sellaista jolloin olisin iloinnut auringosta, sietänyt loskaa, hauskuuttanut itseäni liukastelulla, riemuinnut kesän odottamisesta.

jostain syystä se ei vaan mene niin... ei vaikka kuinka yritän, ja herra nähköön minä olen yrittänyt!

olen pakottanut itseni ulos, liikkunut liukkaallakin, ollut kiukuttelematta kaatumisista ja nilkkavammoista.

yrittänyt suhtautua "tää on vaan yks vuodenaika", yrittänyt alistua "tää tulee joka vuosi ei tälle voi mitään"...

täysin turhaan...ei auta!

aina sama ilmiö!

vaikka kaikki olisi hyvin, vaikka kaikki olisi loistavasti kevät iskee puukkonsa minun selkääni ja masentaa, alistaa, ärsyttää, raivostuttaa, nitistää, mitätöi, pettää!!! 

nimenomaan pettää!

ensin auringonpaiste lupaavasti lämmittää, hanki alkaa sulaa, paljas maa paistaa lumen alta, herää toivo - kesä on tulossa!

ja heti kun alkaa uskoa, heti kun uskaltautuu toivomaan... tulee lunta, ilma kylmenee, kaikki jäätyy, tulee liukasta, tuuli viiltää, aurinko menee piiloon...

mitään merkkiä kesän tulosta ei olekaan... kaikki olikin vain raakaa pilaa, oli tyhmää uskoa ja toivoa!!!

mitäs uskoitte, hähhähhää nauraa kevät, ilkeästi ivaten ja pilkaten...

kevät on kuin huono ihmissuhde, pitää otteessaan lupauksillaan ja hyvillä hetkillään mutta samalla kuitenkin masentaa, alistaa, ärsyttää, raivostuttaa, nitistää, mitätöi, pettää!!! 

kevät, sen enempää kuin huonot ihmissuhteetkaan ei ole "mun juttu" 

p.s. kevät on aivan selvästi mies :)       

momon mamana.....

tiistai iltaisin saan olla momon  mama sataprosenttisesti,
heittäytyä yksivuotiaan ihmeelliseen maailmaan...
tänään maisteltiin suklaakeksejä niin perustellisesti että suklaata riitti otsasta tossuihin asti,
ja juotiin kahvia,- maman kupista momo haistelee hartaasti ensin, kokeilee kupin kyljestä poppaako ja sitten varovasti hörppää...mustaa sokeroimatonta kahvia! 
ja sitten kikateltiin, keksittiin hassuja lauluja ja tansseja, ilmeiltiin ja leikittiin kutituskonetta....

isovanhempana olo on haikeanmakeaa, se on vanhemmuuden kaikkivaltaisuudesta luopumista ja samalla vanhemmuutta potenssiin monta, se on tietotaidon ja tunneälyn antamista eteenpäin ja väistymistä uuden edessä, se on valmiina olemista, taustajoukkoihin kuulumista, ja omassa lestissään pysymistä....

se on sitä että osaa jaksaa tietää ja rakastaa silloinkin kun vanhemmat väsyvät, ovat avuttomia, raivoissaan tai surullisia....se on sitä että osaa odottaa kunnes kysytään...että on kiinnostunut muttei puutu.....että uskaltaa olla oma itsensä itseään tuputtamatta.......

siihen on sisäänrakennettu vanhemmuuden ilot ja kauhun tasapaino....

parasta mitä minulla on on lapset, ja parasta mitä minun lapsillani on on omat elämät.....vaikka rakkaus joskus muuttaa minut taistelutiikeriksi, en silloinkaan, en milloinkaan halua mitenkään kyseenalaistaa lasteni itsenäistä elämää kumppaniensa kanssa...

ja jos vaikka minä nautin lasteni seurasta enemmän kuin mistään...niin momon kanssa minä muutun paremmaksi ihmiseksi, aurinko alkaa paistaa, linnut laulaa ja kesä tulee keskelle talvea...

minä olen sopivan omapäinen tehdäkseni sen mitä ei pitäisi tullakseni omaksi itsekseni.

koira makaa eteisen oven takana vanhan ruututakin päällä ja odottaa isäntää kotiin.
janssonin kiusaus tuoksuu kilpaa vanhan talon kanssa.
ja minä...sulaudun lempituoliini talossa jossa elän, mutten asu, josta on salaa tullut kotini.... 
säästän asuntoani jonka ostin keltatiilitalon viidennestä kerroksesta.
hetkellisen rohkeuden puuskassa eksyin  tänne,- vanhaan taloon rönsyilevien omenapuiden katveeseen, - vaikka elämäni on täällä olen kirjoilla siellä....
minulla on kaksi perhettä...täällä mies ja koira, ja toisaalta neljä aikuista lasta omine kumppaneineen ja yksi lapsenlapsi...
ja vielä muutama lainalapsi entisestä elämästä, ei niinkään oma mutta läheiseksi tavalla tai toisella tullut..
en ole koskaan aikasemmin sopeutunut elämään tai asumaan yhdessä toisen aikuisen kanssa.
tilanne on viihdyttävän humoristinen....
viihdyttävä, koska viihdyn paremmin kuin hyvin....humoristinen koska yhteiselämään ei ole muuta perustetta....

minulla on aikaa ja ajatuksia ja olen päättänyt jakaa ne teidän kanssanne