tiistai iltaisin saan olla momon mama sataprosenttisesti,
heittäytyä yksivuotiaan ihmeelliseen maailmaan...
tänään maisteltiin suklaakeksejä niin perustellisesti että suklaata riitti otsasta tossuihin asti,
ja juotiin kahvia,- maman kupista momo haistelee hartaasti ensin, kokeilee kupin kyljestä poppaako ja sitten varovasti hörppää...mustaa sokeroimatonta kahvia!
ja sitten kikateltiin, keksittiin hassuja lauluja ja tansseja, ilmeiltiin ja leikittiin kutituskonetta....
isovanhempana olo on haikeanmakeaa, se on vanhemmuuden kaikkivaltaisuudesta luopumista ja samalla vanhemmuutta potenssiin monta, se on tietotaidon ja tunneälyn antamista eteenpäin ja väistymistä uuden edessä, se on valmiina olemista, taustajoukkoihin kuulumista, ja omassa lestissään pysymistä....
se on sitä että osaa jaksaa tietää ja rakastaa silloinkin kun vanhemmat väsyvät, ovat avuttomia, raivoissaan tai surullisia....se on sitä että osaa odottaa kunnes kysytään...että on kiinnostunut muttei puutu.....että uskaltaa olla oma itsensä itseään tuputtamatta.......
siihen on sisäänrakennettu vanhemmuuden ilot ja kauhun tasapaino....
parasta mitä minulla on on lapset, ja parasta mitä minun lapsillani on on omat elämät.....vaikka rakkaus joskus muuttaa minut taistelutiikeriksi, en silloinkaan, en milloinkaan halua mitenkään kyseenalaistaa lasteni itsenäistä elämää kumppaniensa kanssa...
ja jos vaikka minä nautin lasteni seurasta enemmän kuin mistään...niin momon kanssa minä muutun paremmaksi ihmiseksi, aurinko alkaa paistaa, linnut laulaa ja kesä tulee keskelle talvea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti