historia.....toistaa itseään......

itsenäisyys lyö takaisin
se tökkää muutaman kerran leppoisasti polvitaipeisiin, niin että askel hieman notkahtaa,
sitten se onkin suoraan edessä ja iskee kunnolla palleaan, niin että.henki salpautuu.....
niin että tulee samaan aikaan pelko ja raivo, epätietoisuus ja tietoisuus...
vanha moneen kertaan koettu varmuus, jota ei taas hetkeen halunnut uskoa, ei ainakaan ajatella.
- "ainut mihin voit luottaa on sinä itse"
itsenäisyys on sitä ettei tartte auttaa...."kyllähän se pärjää".
itsenäisyys on yksinäisyyden kääntöpuoli,- ei...kun se on selviämistarina yksinäisyydestä,
näkökulman vaihto, yksinäisyyden uusi positiivinen määritelmä.....
sellainen mistä ei tule muille paha mieli, mikä mahdollistaa yksin jättämisen syyllistymättä.

näin niitä vahvoja ihmisiä tulee...
niitä jotka pitävät pahaa ääntä itsestään, eivät luota keneenkään, eivät miellytä eivätkä mielistele...
jotka ottavat minkä tarvivat eivätkä kuvitele liikoja....
sellaisia inhorealisteja, oman elämänsä sankareita....
jotka hoitavat hommansa, kantavat vastuunsa, ovat hyviä jätkiä....
ja ovat ah niin epäilyttäviä, pelottavia, ärsyttäviä......

malli siirtyy helppoakin helpommin...
vaikka tietysti ensin käänteisesti; "tota en halua, tohon en suostu"
mutta ajan kanssa, kuinka ollakaan, elämä kääntää karhean puolensa....
"joku" priorisoi työnsä, vapaa-aikansa, mielialansa, tai milloin nyt minkäkin etusijalle
ja siinä sitä ollaan....historia toistaa itseään.....
siinä voi sitten valita...jätääkö asiat hoitamatta, vai ottaako lusikan kauniisti käteen ja hoitaa ihan itse, itsenäisesti, itsekseen.....

ja sitten vielä puhutaan vahvuuteen sairastumisesta, niinkun se olisi joku tauti, oire, poishoidettava hankaluus...
että uhriksiko sitä pitäisi heittäytyä?
jättää asiat hoitamatta
eihän sitäkään hyväksytä, se nyt vasta olisikin...
vahvuuteen sairastuminen....siis sairastuu siihen että saa hommansa hoidettua, elää elämänsä kunnollisesti, kantaa vastuunsa, elättää itsensä, hoitaa lapsensa...onhan se ihan selvästi diagnoosin paikka

muttaettäkun...jos joskus ratkeaa, ei jaksa, itkee vaan, tai huutaa... eikä saa aikaiseksi, ei logiikka eikä logistiikka pelaa....niin ihan itsekseen saa itkeä ja huutaa....ehkä joku ihmettelee, puistaa päätään....kohauttaa olkiaa...
ei silloin auta....kun pyyhkiä kyyneleet, sulkea suunsa, järjestää ajatuksensa....
olla itsenäinen, hoitaa hommansa
ja taas tuli todistettua....ei sitä tarvi auttaa, sehän selviää itsekseenkin....
itsenäisyys lyö takaisin

kesällä
ilta-aurinko paljastaa lempeästi pukuhuoneen pölyt
sinä teet pesuvesiä, saunan ovi on jätetty minulle auki...
hymyilyttää...

kun ensimmäistä kertaa saunoimme varoitit minua kiukaasta ja kuumavesipadasta...
teit vesiä, etten polta itseäni
ja minä....sellaiseen tottumattomana..... sain kyyneleet silmiini...

sinä.....itsepäisessä itsenäisyydessäsikin  hyväksyvä ja huomiova
se yllättää minut ... aina
saa ajattelemaan

särmäni säilytän,
silti annan usein olla, jätän "sanomatta"....sanon niin nätisti kun voin, jos on pakko

 talvella
lyhty antaa valoa saunapolulle tai siihen missä sen pitäisi olla,
sinä tallaat minulle tietä hankeen,
varoitat jäisestä rapusta....pidät kädestä etten liukastu