joulu

ulkona on joulu...
lumihiutaleet kilpailevat katuvalojen säteissä...
sisällä kultanauhat ja enkelit kertovat tarinaa

ihan kuin lapsena
ahdistaa ja on ikävä...
katselen ikkunasta ulos, yritän olla ajattelematta

olo on ulkopuolinen ja tyhjä
jos tietäisin, kertoisin mitä kaipaisin...

jouluna on aina väärään aikaan väärässä paikassa, väärällä tavalla ja
väärässä seurassa

jouluna kaipaa sitä mitä ei ole, ei ehdi kunnolla tavoittaa sitä mitä on...
joulu ei anna anteeksi, ei ole armollinen, eikä odota,
se on tässä ja nyt!

ja jos et ehdi tunteinesi mukaan,
jos ei rahat riitä,
jollet voi olla perheesi kanssa, jollei sinulla ole perhettä,
se on voivoi.....
suorastaan arveluttavaa....

joulu on konservatiivinen, luokkatietoinen ja sisäänpäinlämpiävä
joulu erottelee eronneet ja karanneet
väkivaltaiset ja vallattomat
näyttää kaapin paikan perheessä kuin perheessä

minä en pidä joulusta

historia.....toistaa itseään......

itsenäisyys lyö takaisin
se tökkää muutaman kerran leppoisasti polvitaipeisiin, niin että askel hieman notkahtaa,
sitten se onkin suoraan edessä ja iskee kunnolla palleaan, niin että.henki salpautuu.....
niin että tulee samaan aikaan pelko ja raivo, epätietoisuus ja tietoisuus...
vanha moneen kertaan koettu varmuus, jota ei taas hetkeen halunnut uskoa, ei ainakaan ajatella.
- "ainut mihin voit luottaa on sinä itse"
itsenäisyys on sitä ettei tartte auttaa...."kyllähän se pärjää".
itsenäisyys on yksinäisyyden kääntöpuoli,- ei...kun se on selviämistarina yksinäisyydestä,
näkökulman vaihto, yksinäisyyden uusi positiivinen määritelmä.....
sellainen mistä ei tule muille paha mieli, mikä mahdollistaa yksin jättämisen syyllistymättä.

näin niitä vahvoja ihmisiä tulee...
niitä jotka pitävät pahaa ääntä itsestään, eivät luota keneenkään, eivät miellytä eivätkä mielistele...
jotka ottavat minkä tarvivat eivätkä kuvitele liikoja....
sellaisia inhorealisteja, oman elämänsä sankareita....
jotka hoitavat hommansa, kantavat vastuunsa, ovat hyviä jätkiä....
ja ovat ah niin epäilyttäviä, pelottavia, ärsyttäviä......

malli siirtyy helppoakin helpommin...
vaikka tietysti ensin käänteisesti; "tota en halua, tohon en suostu"
mutta ajan kanssa, kuinka ollakaan, elämä kääntää karhean puolensa....
"joku" priorisoi työnsä, vapaa-aikansa, mielialansa, tai milloin nyt minkäkin etusijalle
ja siinä sitä ollaan....historia toistaa itseään.....
siinä voi sitten valita...jätääkö asiat hoitamatta, vai ottaako lusikan kauniisti käteen ja hoitaa ihan itse, itsenäisesti, itsekseen.....

ja sitten vielä puhutaan vahvuuteen sairastumisesta, niinkun se olisi joku tauti, oire, poishoidettava hankaluus...
että uhriksiko sitä pitäisi heittäytyä?
jättää asiat hoitamatta
eihän sitäkään hyväksytä, se nyt vasta olisikin...
vahvuuteen sairastuminen....siis sairastuu siihen että saa hommansa hoidettua, elää elämänsä kunnollisesti, kantaa vastuunsa, elättää itsensä, hoitaa lapsensa...onhan se ihan selvästi diagnoosin paikka

muttaettäkun...jos joskus ratkeaa, ei jaksa, itkee vaan, tai huutaa... eikä saa aikaiseksi, ei logiikka eikä logistiikka pelaa....niin ihan itsekseen saa itkeä ja huutaa....ehkä joku ihmettelee, puistaa päätään....kohauttaa olkiaa...
ei silloin auta....kun pyyhkiä kyyneleet, sulkea suunsa, järjestää ajatuksensa....
olla itsenäinen, hoitaa hommansa
ja taas tuli todistettua....ei sitä tarvi auttaa, sehän selviää itsekseenkin....
itsenäisyys lyö takaisin

kesällä
ilta-aurinko paljastaa lempeästi pukuhuoneen pölyt
sinä teet pesuvesiä, saunan ovi on jätetty minulle auki...
hymyilyttää...

kun ensimmäistä kertaa saunoimme varoitit minua kiukaasta ja kuumavesipadasta...
teit vesiä, etten polta itseäni
ja minä....sellaiseen tottumattomana..... sain kyyneleet silmiini...

sinä.....itsepäisessä itsenäisyydessäsikin  hyväksyvä ja huomiova
se yllättää minut ... aina
saa ajattelemaan

särmäni säilytän,
silti annan usein olla, jätän "sanomatta"....sanon niin nätisti kun voin, jos on pakko

 talvella
lyhty antaa valoa saunapolulle tai siihen missä sen pitäisi olla,
sinä tallaat minulle tietä hankeen,
varoitat jäisestä rapusta....pidät kädestä etten liukastu

äitinä myötä- ja vastamäessä

muistan vielä ne äitienpäiväaamut, jolloin piti painaa silmiä väkisin kiinni ja olla nukkuvinaan, (aina kun joku kurkisti oviaukosta) vaikka keittiöstä kuuluva riitely nosti hiukset pystyyn...ja suurin huoli oli että kohta se kääntyy tappelun puolelle...aina kuitenkin lopulta kuului enää varovaista kuiskutusta, (ikäänkuin aiemmat äänet eivät olisi herättäneet) ja lopulta laulua...ja kahvit kulloisenkin kahvihyvän kera tuotiin hymyillen sänkyyn...korttien kukkien ja lahjojen kera ♥

ne äitienpäivät oli lasten ja minun....
kun ei ollut toista aikuista samassa taloudessa... ne ovat aivan omassa kategoriassaan...
lasten lahjat; kaatopaikalta pelastettu tuoli, pihalta löytynyt (mutta ominkäsin pesty) nalle, itsetehty taulu, räppisanoitus, kortti....päiväkodin ja koulun käsitöistä puhumattakaan....

lapset kasvaa, tilanteet muuttuu...mutta edelleen meillä  vietetään äitienpäivää, ja pakko tunnustaa; olen siitä ylpeä...

joskus myöhemmin...nuoriso keksi järjestää minulle äitienpäiväpiknikin... rakkaaseen rantaan...."omaan paikkaan" ....lempileivoksia, itsetehty kakku....jotain suolaista....kahvia termarissa, itsetehtyjä kortteja,  valkovuokkoja, paljon vaatetta ja vilttejä...aina yhtä salamyhkäisesti tiedustellaan "ootko ajatellut mitään,-onks sul jotain toiveita,- ja ole sit valmiina siihen ja siihen aikaan...älä kysy mitään, tullaan hakemaan sut...."

silti ne sanat kortista...vanhoista ja uudemmista;
"maailman paras äiti"
ovat parasta, kauneinta, onnelllistuttavinta, suurinta
niistä sanoista sydän pakahtuu, silmät kostuu ja aurinko alkaa paistaa sateellakin

lieneekö lapsuudenaikainen haave tai trauma....
tai ehkä olen tavalla tai toisella outo (?)
mutta äitiys on suurinta ja parasta mitä minulla on.....
minun mielestäni äitiys on elämää suurempi juttu, joskus se voi olla monen elämän kokoinen

siksipä uskallan uhmata juuri nyt käytävää keskustelua, jossa kritisoidaan äitiyttä, kyseenalaistetaan se ja asetaan äidit riitelemään keskenään....
äitiyteen mahtuu monenlaista, arvostelu kopsahtaa nopeasti omaan nilkkaan, täydellistä ja erehtymätöntä äitiä (ihmistä) ei ole olemassakaan....äitiys, jos mikä edellyttää nöyryyttä elämän, lasten ja muuttuvine tilanteiden ja olosuhteiden edessä....mitä paremmin siedämme toisiamme, sen paremman yhteisön luomme lapsillemme...

ja vaikka onnentunteista aloitinkin, sanottakoon nyt selvästi;
usein äitiys on ollut muutakin.....
taistelua rahasta, laskuista, ruuan riittävyydestä, mahdottomista pakollisista hankinnoista, rahoista joita ei tullutkaan...ihmisistä joihin ei voinut luottaakaan....
työaikojen ja päivä, ilta ja yöhoidon epätoivoista järjestelemistä....lasten vastuuttamista puoliväkisin....voimien venyttämistä äärimmilleen....
pahimpina hetkinä olen luullut
tukehtuvani, räjähtäväni kappaleiksi raivosta..... sydämen oikeasti pysähtyvän pelosta ja huolesta, meneväni rikki tuskasta ja surusta....kuolevani väsymykseen

on ollut pakko etsia keinot joilla selviytyy, joilla pääsee eteenpäin...ihan itse, ihan yksin, ihan omin voimin

äitiys on kulkemista tuskasta riemuun...joskus jopa hyvinkin lyhyellä aikajanalla

mutta elämä on antanut minulle runsain mitoin, vaikkei varallisuutta, niin rikkautta kuitenkin;
minulla on perhe
neljä maailman parasta lasta...
terveys ja järki meillä kaikilla vielä tallella....
ja olen siitä kiitollinen

siispä voin kaikessa rauhassa haikailla menneiden onnenhetkien perään ja nauttia uusista....

ja samalla toivotan  kaikille äideille, äidiksi haluaville, siitä uneksiville, sitä ikävöiville, joskus äitinä olleille, äitiyden kadottaneille, sitä pelkääville, siitä ahdistuville ja siitä nauttiville kuin myös äityden kanssa taisteleville...ja erityisesti vähissä varoissa ja voimissa oleville, hankalissa ja vaikeissa olosuhteissa eläville...
rohkaisevaa, voimistavaa ja hyvää mieltä tuovaa äitienpäivää!

sataa elämää

herään harmaaseen,
ulkona sataa ja minua hymyilyttää,
aamujähmeys ei harmita...

tekee mieli mennä ulos kahvikupin kanssa.
linnut laulaa, maa näkyy.... tuoksuu elämälle ja olevalle.
lumi pakenee ensin niistä paikoista joissa on eloa, talon vierestä, omenapuun juurilta, kalloilta mihin valuu vesi,
valo muuttuu...julmasta repivästä silmiin sattuvasta pehmeäksi, lämmittäväksi ja helläksi...

poika tulee nuorikkonsa kanssa  suoraan yövuorosta "aamukahville" ...
kevään lahja minulle, keväällä syntynyt, itsensä kantava <3
puhutaan niitä näitä, nauru säestää kahvin juontia...
onnelliset hetket, onnellisten hetkien muistot ja onnellisten hetkien tulevaisuus asettuvat minuun..

maaliskuu

huhutikuu on kuukausista julmin...maaliskuu julmaa esileikkiä.
lunta ja lupauksia keväästä, turhien toiveiden herättämistä ja raakaa, kovaa, silmiin sattuvaa valoa...

maaliskussa katsotaa kuka on kuka, kenen kärsivällisyys ja luottamus riittää rauhalliseen kesän odotukseen,
ja kuka heikkouskoinen romahtaa kevätväsymykseen, kärsii kärsimättömyydestään...

maaliskuussa olen kokenut suuren menetyksen....huhtikuussa se sitten 36 vuotta myöhemmin toistui....samalla kaavalla...
koko pääsiäistarina on mielessäni liuennut henkilökohtaiseen pääsiäiseeni...ne limittyvät ja lomittuvat tunteiden, tapahtumien ja kokemuksieni vaihdellessa...koskaan en ole päässyt ylösnuosemuksen riemuun asti...

ikävöin keväisin,
ikävöin kesää, pehmeää valoa, kärsivällisyyttä, luottamusta, huolettomuutta, turvallisuutta, rakkautta, edesmenneitä, kanssaolijoita, lomaa, nurmikkoa, linnunlaulua, vapaata vettä.....
elämää joka juuri maaliskuussa tuntuu olevan hädin tuskin hengissä

tunnustuksia

annarilla haastoi tunnustamaan....ja mikäs sen parempi tapa aloittaa kirjoitteluvuosi kun tunnustuksilla....
siispä kahdeksan tunnustusta;

1.olen laiska, ja mahdottoman mukavuudenhaluinen, en halua siirtyä kovinkaan kauas omalta mukavuusalueeltani, mitä vanhemmaksi tulen sen vaikeammaksi se käy...vaikkakin joskus on pakko...
2. inhoan pakkoja ja pitämisiä...jos "on pakko" tai "pitää" niin olen taatusti takajaloillani ja niskavillat pystyssä valmis vastustamaan viimeiseen asti... mutta jos pystyn tai joku muu pystyy sen minulle järkevästi perustelemaan...saatan suostua
3. inhoan leimaamista, ihmisten lokeroimista, kaikentietävää ylimielisyyttä, jumiutuneita mielipiteitä, kuuntelemattomuutta, konservatiivisuutta, itsekkyyttä, kaavamaisuutta, jäykkyyttä, kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, alistamista ja alistumista, passiivisuutta, ilkeyttä, fyysistä agressiivisuutta, pahansuopuutta, kieroilua, epärehellisyyttä, raskasmielisyyttä, teräviä kyynärpäitä, ajattelemattomuutta,  kurjuuden romantisoimista
4. en pidä rahasta...se on kaiken pahan alku ja juuri...toki nykymaailmassa välttämätön...mutten osaa  vieläkään ajatella ja arvostaa sitä kuten ikäiseni kuuluisi, ja olen siitä jopa tyytyväinen
5. rakastan lapsiani ja lapsenlapsiani yli kaiken...perhe on parasta mitä minulla on ...se on suurin osa "minua"
6. olen kantapään kautta oppinut pitämään huolta itsestäni.... voidakseen antaa rakkautta on osattava pitää kiinni omista rajoistaa ja suotava sama toiselle...
7. minusta elämä on sen verran vaikeaa, epäoikeudenmukaista ja hankalaakin että siitä on syytä tehdä mahdollisimman mukavaa kaikin käytettävissä olevin keinoin...mitä paremmin viihdymme omassa elämässämme sitä parempia tekoja teemme ja sen paremmin tulemme toimeen toistemme kanssa...
8.olen saanut tunteita, temperamenttia ja luonnetta kukkaramitoin :)

tunnusta sinäkin!

ne tärkeät

ne tärkeät....
ystävä kirjoitti päivityksessään että tarvitsee jotain mitä odottaa...jotain mikä antaa toivoa ja tekee elämästä muutakin kuin selviytymistaistelua....ja johti minuta ajttelemaan että niin minäkin...tai en sentään....en ihan samoin,- samalla idealla mutta kuitenkin eri tavoin....
minulla pitää olla....ne tärkeät....
ne tärkeät: ne kolme poikaa ja jokaisella yksi sisko....pikkuakka ja minimimmi....kulta....honey....ystävä....
aamukahvi, jaksamissuklaa, hajuvesi ja lempikoru.....noh,- puhelin, avaimet tietysti ja joskus jopa rahaakin ;)
kahvi ja hajuvesi auttaa minut päivän alkuun....
suklaa helpottaa tiukkoja mutkia ja ajatussolmuja...
lempikoru rauhoittaa kauneudellaan ja ajatuksellaan....
muut romppeet helpottaa elämän monissa tilanteissa....
ja  pojat, se sisko, pikkuakka ja minimimmi .....ne taas ovat se ankkuri, usko toivo ja rakkaus, se mitä varten olen olemassa....