kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen

sinun onnesi on minun onneni,
sinun surusi minun suruni...
"minä suojelen sinua kaikelta"
vaikken voi,-
vaikken haluaisikaan...

sinä valitset itse elämäsi,
olet valinnut jo pitkään...
siihen olen sinua kannustanut jo kauan

minä kunnioitan sinun valintojasi,-
kunnioitan, vaikka ne tekisivät minut onnettomaksi,
huolestuneeksi, levottomaksi tai kaikeksi yhtä aikaa...
minä annan sinulle tilaa - luotan ja uskon,
tiedän että "kaikki on ok"!

silti minä haluaisin sinulle "onnea";
hyvää mieltä, rakkautta ja hyväksyntää,
vahvistavia ja kannustavia kokemuksia,
realismia unohtamatta...

kyllä minä tiedän että maailma ei ole reilu, eikä elämä helppoa...

ja että ihmiset ovat usein petollisia ja itsekkäitä,
vailla myötätuntoa, rakkaudettomia...
ja kyllä minä tiedän sinunkin tietävän,-
ja yleensä vain koettelevan voimiasi,
testaavan sietokykyäsi,
etsivän rajojasi

silti minä soisin
että sinulla olisi kaikki hyvin
nyt...
tänään ja huomenna,
ensi viikolla, tulevana vuonna,
kokoajan
aina

ja että olisit rohkea,
uskaltaisit tehdä omat valintasi,
uskaltaisit riskeistä huolimatta rakastaa

että uskaltaisit
että uskaltaisin...
rakastaa rohkeasti pelkäämättä...
silti varoen ettei riko itseään

kompastumatta ristiriitaan

loman alla

väsymys heittää päälleni hämärän peiton
eikä mikään enää tunnu miltään
missään ei ole - mikään ei ole oikein
ärsyttää
turhauttaa

mieliala painuu viemäriin
sanat tuntuvat julkaisukelvottomilta
ajatus katkeilee
tekeminen unohtuu kesken kaiken

haluaisin,-

sulkea ovet ja ikkunat
jättää lukematta uutiset
vastaamatta puhelimeen
käpertyä syliin
olla,- vaan olla....

levotonta......onnea

ei tule uni, ei
olo on levotonta, rauhatonta, unetonta...
noh...minä odotan lasta!
en omaani, vaan omani omaa,
jännityksellä, myötätunto-oireilulla ja rakkaudella...
uteliaana ja kärsimättömänä

valmiina lapsenvahdiksi hetki kun hetki...heti kun tulee se hetki...

en osaa tarttua mihinkään, en asettua, enkä rentoutua
toistuvasti on hillittävä ja hallittava itseään...
ei saa koko ajan soittaa, kysyä, huolehtia....

pitää osata olla, antaa olla, olla sitten kun........
hohhoh ja huoh.....

eikä tämä ole edes ensimmäinen!

ensimmäinen, puolitoistavuotias, riemastuttaa minua,
rypistää nenää somasti kurtulle ja puristaa suuta suppuun silmät nauraen....
sanoo mamma!
jihuu! se olen minä!!!!

ensimmäisen kanssa me
jammaillaan kaupoissa,
ilveillään toisillemme peilien edessä,
keksitään omia käsimerkkejä,
supistaan ja rallatellaan,
keulitaan rattailla.....
ja sitten me mennään kahville ja ostetaan pullaa!!!

kohta minulla on ensimmäisen lisäksi toinen, ajatelkaa!!!
kaikki hauska, kiva, suloinen ja rakas tuplaantuu!!!
hurjaa!

ja......kiitos!

ajatusten singahtelua

ei, en ole kohtuuton,
- en ole koskaan ollut kohtuuton.
olen aina vaatinut vain sen mitä pystyn itsekin antamaan...
vastavuoroisuutta, tasapuolisuutta, oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä....siinä se!
rakkaus, rohkeus ja rehellisyys riittää...

en ole myöskään naivi,
- en kuvittele että voin sanoa kenelle tahansa mitä tahansa,
en pidä sitä edes tarpeellisena.
minulla on oikeus omiin ajatuksiini ja sanoihini sekä niiden jakamiseen ihan niinkuin itse haluan.

en halua,
pystyisin kyllä, mutta en halua keskustella asiallisesti ja tunteettomasti asioista joihin suhtaudun intohimolla....
en näe mitään syytä miksi tunteita pitäisi järkeistää....silloinhan ne lakkaavat olemasta!

osaan pitää puoleni,
perustella kantani,
selvittää asiani,
riittävän hyvin ollakseni "mahdoton vastus"

joskus huomaan suojelevani ihmisiä itseltäni
ottavani itse etäisyyttä kun toinen ei sitä tajua tehdä
jättäväni asiat sikseen, antavani olla
sanomisen  voi välttää,
säilyttää laihan sovun...

kunnioituksen  hinnalla.....



,