levotonta......onnea

ei tule uni, ei
olo on levotonta, rauhatonta, unetonta...
noh...minä odotan lasta!
en omaani, vaan omani omaa,
jännityksellä, myötätunto-oireilulla ja rakkaudella...
uteliaana ja kärsimättömänä

valmiina lapsenvahdiksi hetki kun hetki...heti kun tulee se hetki...

en osaa tarttua mihinkään, en asettua, enkä rentoutua
toistuvasti on hillittävä ja hallittava itseään...
ei saa koko ajan soittaa, kysyä, huolehtia....

pitää osata olla, antaa olla, olla sitten kun........
hohhoh ja huoh.....

eikä tämä ole edes ensimmäinen!

ensimmäinen, puolitoistavuotias, riemastuttaa minua,
rypistää nenää somasti kurtulle ja puristaa suuta suppuun silmät nauraen....
sanoo mamma!
jihuu! se olen minä!!!!

ensimmäisen kanssa me
jammaillaan kaupoissa,
ilveillään toisillemme peilien edessä,
keksitään omia käsimerkkejä,
supistaan ja rallatellaan,
keulitaan rattailla.....
ja sitten me mennään kahville ja ostetaan pullaa!!!

kohta minulla on ensimmäisen lisäksi toinen, ajatelkaa!!!
kaikki hauska, kiva, suloinen ja rakas tuplaantuu!!!
hurjaa!

ja......kiitos!