niinkun sinä sanoit.......

syksy haisee kuolleelle kesälle, niin sinä 

sanoit 

ja nyt huomaan sen itsekin.

palaan taas rakkaan nahkatakin syliin, mutta 

sukkia en laita!

talvea en edes ajattele, neljä vuodenaikaa on 

lahja jota en toivonut, enkä halunnut.

jokavuotinen surutyö edessä, alakulon ja 

raivon vuorottelua toukokuulle asti.

minä en kai koskaan kasva aikuiseksi, ehkä 

en edes halua

kesänikävä jonyt

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       
minä en osaa kuin mennä kohti, jalka kaasulla päin punaisia, ottaa tuntumaa - tai antaa olla...
en osaa - en välitä opetella
mustavalkoisesta tulee lopulta kuitenkin harmaata

en koskaan näe lentounia, en ikinä...sellainen keveys, että edes unessa lentäisi ei onnistu minulta...on siinäkin trapetsi; hepsankeikka - tosikko....
mutta matalassa kimaltavassa vedessä minä sukellan, aurinko hellii veden läpi, tulen pintaan hymy huulilla maailman pahuudesta tietämättömänä 

siksikin minulla pitäisi jatkua kesä, 
kauneus ja lämpö keinuisi laudalla maailman pahuuden kanssa, minä siinä välissä

ajatuksissa ystävä

unenomainen matka sinuun - tunnetko läsnäoloni?

minä provosoin sinua, sinä minua... koiran kanssa omenapuun alla matkaan sinun ajatuksiisi,

istutaan niin kauan, niin hiljaa että muututaan osaksi puutarhaa...

ilta pimenee, putoilevista omenoista sukeutuu keijukaisia...

tänään hukkasin sytkärini matkalla eteisestä verannalle, ostin punaiset maiharit,

koska tahansa alkaa syksy