kesänikävä jonyt

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       
minä en osaa kuin mennä kohti, jalka kaasulla päin punaisia, ottaa tuntumaa - tai antaa olla...
en osaa - en välitä opetella
mustavalkoisesta tulee lopulta kuitenkin harmaata

en koskaan näe lentounia, en ikinä...sellainen keveys, että edes unessa lentäisi ei onnistu minulta...on siinäkin trapetsi; hepsankeikka - tosikko....
mutta matalassa kimaltavassa vedessä minä sukellan, aurinko hellii veden läpi, tulen pintaan hymy huulilla maailman pahuudesta tietämättömänä 

siksikin minulla pitäisi jatkua kesä, 
kauneus ja lämpö keinuisi laudalla maailman pahuuden kanssa, minä siinä välissä