herään harmaaseen,
ulkona sataa ja minua hymyilyttää,
aamujähmeys ei harmita...
tekee mieli mennä ulos kahvikupin kanssa.
linnut laulaa, maa näkyy.... tuoksuu elämälle ja olevalle.
lumi pakenee ensin niistä paikoista joissa on eloa, talon vierestä, omenapuun juurilta, kalloilta mihin valuu vesi,
valo muuttuu...julmasta repivästä silmiin sattuvasta pehmeäksi, lämmittäväksi ja helläksi...
poika tulee nuorikkonsa kanssa suoraan yövuorosta "aamukahville" ...
kevään lahja minulle, keväällä syntynyt, itsensä kantava <3
puhutaan niitä näitä, nauru säestää kahvin juontia...
onnelliset hetket, onnellisten hetkien muistot ja onnellisten hetkien tulevaisuus asettuvat minuun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti